Kyseenalaista rohkeasti jopa Jumalan olemassaolo; mikäli Jumala on olemassa, hän hyväksyy tosiasioiden kunnioituksen ennemmin kuin sokean uskon.

- Thomas Jefferson (1743-1826, USA:n kolmas presidentti)

 

​

Kyseenalaista rohkeasti tämä kirja, Iso Kirja ja kaikki muut.

​

On hieman ironista, että Ison Kirjan liitteessä "Hengellinen kokemus" on seuraava lainaus: "On olemassa periaate, joka estää kaiken tiedonkulun, joka käy todisteesta jokaista väitettä vastaan ja joka takaa sen, että ihminen pysyy ikuisesti tietämättömänä - se periaate on varma vastenmielisyys ennen asiaan perehtymistä"

​

Tässä lainauksessa on kyse virhepäätelmistä, ja tämä lainaus virheellisesti merkitty Herbert Spencerin nimiin. Spencerin aikalainen Erving Goffman oli symbolisen interaktionismin edustaja. Sen mukaan, kun ihminen oppii tarkastelemaan itseään muiden näkökulmasta, hänen minäkäsityksensä kehittyy sosiaalisesti.

​

Uskonto ja skeptisyys -sanat sisältävät useimmille vahvan tunnelatauksen. Kyse ei niinkään ole siitä, kuinka nämä sanat määritellään, vaan siitä millaisia mielikuvia ne meissä herättävät. Yin ja Yang ovat toisistaan riippuvaisia, mutta vastakkaisia voimia, joiden keskinäinen riippuvuus toimii yhtenä kokonaisuutena. Aivan kuten tietoisuus ja alitajunta tai kuten fyysinen ja henkinen maailmamme.

​

Skeptisyys, epäusko on vastavoima dogmaattisuudelle, puhdasoppisuudelle. Se ei siis ole uskonnon vastavoima. Skeptisyys ei ole kyynisyyttä tai vähättelyä. Uteliaan lapsen lailla skeptikko etsii ja kyselee syitä. Puhdasoppisuus on suojattu tutkimiselta. Uskovaisilla ei ole mitään pelättävää epäilijöiden suunnalta. Uusi tieto todennäköisesti saattaa muuttaa vain hiukan heidän maailmankuvaansa, ei mullistaa sitä täysin. Kun huomasimme että maailmamme ei ollutkaan täydellinen pallo, emme palanneet näkemyksessämme siihen, että se olisi litteä. Teimme vain pieniä korjausliikkeitä. Epäilijöiden voi olla vaikeaa määritellä omat uskomuksensa viittaamatta jumaluuksiin, eli määritellä siten se mihin ei usko. Toisin sanoen, uskonnot olisivat tuskin levinneet nopeasti ilman ateismin ulkoista painetta.

​

Meidän toipuvien yhteisöissä, olemme tasavertaisia, samalla kertaa erilaisia ja toisaalta riippuvaisia toisistamme. Sekä uskovainen että ateisti käyttävät 12. askelta toipumisen symboleina, mutta erilaisien maailmankatsomusten takia sovellamme ohjelmaa eri tavoin. Meidän palavereissamme eromme eivät tee tavoitteistamme satunnaisia. Päinvastoin meidän eromme tekevät meistä yhtenäisiä ja saavat meidät kaikki "kyseenalaistamaan rohkeasti".

​

• Eivätkö nykyiset uskomukseni eroakin niistä käsityksistä, joista pidin kiinni silloin kun liityin tähän toipumisohjelmaan?

• Luokittelenko ihmisiä heidän uskomustensa mukaisesti?

• Olenko ylpeästi skeptinen vai välittömästi puhdasoppisuutta vaaliva?