"Sinua ei rangaista vihaisuutesi vuoksi, rangaistuksenasi olkoon oma vihan tunteesi."

- Buddha (563-483 eaa)

​

​

Viha on tunteistamme väärinymmärretyin. Vihaisuus on luonnollista; se on välitöntä, rehellistä ja oikeutettua. Tunteidemme ilmaisun vaikeus on polttoainetta riippuvuudellemme. Ei ole olemassa "kelvottomia" tunteita, mutta meillä voi kuitenkin olla kelvottomia tapoja reagoida tunteisiimme.

​

Kauna on tukahdetettua vihaa. Tukahduttaminen on piinaavaa. Tohtori Gabor Mate väittää, että pieni masentuneisuus, alakulo, ei ole oikea tunne, vaan selviytymiskeino. Olettamuksena on, että olemme ymmällämme tunteistamme ja välttelemme vihaa (tai surua tai häpeää). Tämä puolestaan johtaa turtuneisuuteen ja jatkossa masennukseen. Masennus (tai levottomuus) on tulosta pidätellyistä tunteista. Liioitellut vihan ilmaukset voivat toisaalta olla keino peitellä tukahdutettua surua. Kuinka voisimme arvioida tunteitamme jos emme tiedä, ovatko kyseiset tunteet aitoja vai naamioituneita?

​

Väärinsuunnattuja neuvoja vihaisuuteen on tarjolla riittävästi. Lapsina meille on saatettu opettaa, että vihan ilmaiseminen on ylireagointia, itsekkyyttä tai kiellettyä ja että vihaisuuden huomiotta jättäminen saa vihan häviämään. Aikuisena varsinkin sydänsairaille kerrotaan: Vältä vihaisuutta. Olemme itsellemme ja läheisillemme velkaa sen, että oppisimme ilmaisemaan vihaa turvallisesti, tehokkaasti ja terveesti. Neljäs Askel rohkaisee meitä tutkimaan tuskaamme. Tunteidemme tunnistaminen ja nimeäminen on hyväksi meille jotka huomaamme olevamme vammautuneita tunteiden tasolla: itsetutkiskelu johtaa ymmärrykseen. Buddha on myös sanonut: "Kaiken ymmärtäminen on kaiken anteeksiantamista".

​

Ymmärrys AA:n askelista syntyy enemmänkin kokemuksen kautta kuin lukemalla ja kuuntelemalla. Kirjoittaminen, puhuminen, harjoitteleminen - nämä kaikki ovat osa etenemistä. Pystymmekö ilmaisemaan tunteitamme vakuuttavasti vai väistelemmekö niitä aggressiivisella käytöksellä tai turvautumalla puolustusmekanismeihin? Tämä kehittyminen vie aikaa ja eteneminen on hidasta. On keskityttävä asteittaiseen kehittymiseen, ei täydellisyyteen.

​

• Tunnenko oloni paremmaksi vai huonommaksi kun pystyn ilmaisemaan vihaani? On hienoa jos tuntuu hyvältä kun päästät sen kaiken purkautumaan!

• Mutta mitä jos jälkeenpäin tunnen oloni huonoksi?

• Mikä minua nyt suututtaa ja tarvitsenko harjoitusta itseni ilmaisemiseksi?