Huhtikuu 25.

Maamme on hyvin varustautunut kriisitilanteiden varalle. Emme vain osaa kovin hyvin välttää niitä.

- Albert A. Bartlett, fysiikan professori, (1923 - 2013)

​

​

Addiktit tietävät tästä kaiken. Vaikka kuinka huonoon jamaan saimme elämämme, me vain laskimme rimaa sen sijaan että olisimme korjanneet ongelman. Olisimme voineet lopettaa, olisimme voineet välttää itsemme ja läheistemme loukkaamisen, mutta jatkoimme jyrkkenevää kierrettä selitellen ja kärsien tunne tason ristiriidoista.

​

Tiedotusvälineet, valtionhallinto ja osakemarkkinat reagoivat mieluummin oireisiin kuin kohtaavat ongelman aiheuttajan. Tämänpäiväisen lainauksen kirjoittaja, fysiikan professori, sovelsi matematiikkaa "kestävän kasvun" ristiriitaa arvioidessaan. Hän pyrki osoittamaan oppilailleen että 5% vuotuinen kohtuullinen kasvuvauhti johtaa siihen, että miljardin ihmisen populaatio kasvaa kahdeksaksi miljardiksi vain viidessäkymmenessä vuodessa. Miten ihmeessä tällainen voisi olla "kestävää"? Ympäristön tilan heikkeneminen, öljyn liikakäyttö ja kaiken muunkin liikakulutus ovat esimerkkejä siitä, kuinka ihmisjoukot ovat vielä haluttomampia kohtaamaan totuuden kuin yksittäiset ihmiset.

​

James Joyce kirjoitti viimevuosisadan alkupuolella: "Historia on painajainen, josta yritän herätä". Joycen ajatus osoittaa riippuvuudesta kärsiville, että oma historiamme on meille tämän päivän painajainen, jos jatkamme menneisyyden virheiden toistamista. Yksitoikkoisuuteen jumiutuminen on painajaismaista. Vaikka tiedostaisimme väärät toimintamallit täysin, saatamme jatkaa virheellistä käytöstä, ellemme tunnista tällä polulla jatkamisen turhuutta.

​

Sisimmässämme tiedämme, milloin käyttäydymme itsetuhoisesti. Painajainen piilee addiktion historiassa. Epätoivoisina etsimme tukea toisiltamme ja näemme toivon pilkahduksia siitä, että riippuvuuden kierre on mahdollista katkaista. Voimme välttää hoitamattoman riippuvuussairauden järkyttävän lopun. Sen sijaan että hyväksymme kriisiytyneen tilanteen, alamme toimiin, joilla saamme riippuvuuden päättymään. Alamme tunnistaa omat piilevät mahdollisuutemme.

​

Rehellisyys on oikein elämisen sivutuote. Vapauduttuamme tyydyttämättömien tarpeiden orjuudesta alamme huolehtia itsestämme, osallistumme perheemme ja muiden yhteisöjen elämään ja kannamme vastuuta elämästämme maapallolla.

​

• Elänkö edelleen toistuvien toimintamallien kierteiden painajaisessa?

• Kuinka tänään vältän kivun ja kärsimyksen, joita aiemmin siedin irvistellen?

• Kestänkö seuraukset, jotka voisivat olla vältettävissä?