”Ei ole tosiasioita, on vain tulkintoja”

- Friedrich Nietzsche (1844–1900)

​

​

Kun keskustelemme tosiasioista, ainoa ongelma on se että niistä on niin monia versiota. Meillä kaikilla on sellaisia totuuksia, jotka ovat niin läheisiä ja rakkaita, että meidän ei tulisi julistaa omaa tulkintaamme yleispäteväksi tai että meillä olisi niistä jokin korkeamman tason näkemys. Kuten elämään yleensäkin, myös totuuksiin kannattaa suhtautua avoimesti. Avomielisyys ei tarkoita sitä etteikö olisi mielipiteitä, pikemminkin se merkitsee kykyä arvioida uudelleen mielipiteitään.

​

On vaikea löytää tiedemiestä joka olisi täysin varma jostakin. He säilyttävät kriittisyytensä myös omiin teorioihinsa. Toipumisemme aikana paljastuu, että vaikka olisimme varmoja jostakin, se ei tarkoita että tuo asia olisi tosi. Saattaa olla että jossakin vaiheessa huomasimme ohjelmassamme olevan liian paljon epäjohdonmukaisuuksia jotta voisimme pitää sitä totena. Sitten ajattelimme että ohjelma on liian hyvä ollakseen totta. Kun muistelemme tätä, huomaamme että ne totuudet jotka tuolloin opimme, ovatkin vain tulkintoja. Toveriseurassamme toipuvilla ihmisillä on melko vähän yhteistä; meillä kaikilla on omat rasitteemme, mutta niiden merkitys on meille kullekin erilainen.

​

Tapamme sitoutua parempaan elämään ovat ainutlaatuisia. Nämä tavat perustuvat yksilölliseen näkemykseemme elämästämme ja siihen kuinka määrittelemme toipumisemme pääperiaatteet. Tämän lisäksi omat tapamme, asenteemme ja vakaumuksemme eroavat toisistaan. Vaihtoehtoiset näkökulmat eivät ole meille uhka. Opimme toisiltamme. Hyväksymme toisten kertomukset, sillä ne ovat todellisia heille itselleen. Otamme sen mitä voimme ja jätämme muun sikseen. Varomme että emme torjuisi meille vastakkaisia mielipiteitä liian jyrkästi ja yritämme olla tuomitsematta liian nopeasti.

​

• Minun totuuteni eivät ylitä kenenkään toisen näkemyksiä.

• Saako sanonta: "eläköön se pieni ero" pitämään mieleni avoimena muiden ihmisten viisautta kohtaan?

• Itse asiassa ei ole kovinkaan kauan siitä, kun elin sellaisia totuuksia noudattaen joita en nyt edes harkitsisi vakaviksi vaihtoehdoiksi. Osaanko tänään suhtautua omiin totuuksiini pienellä varauksella?