"Voit elää täysin normaalia elämää, jos hyväksyt sen, että elämäsi ei koskaan tule olemaan täysin normaalia."

- Tuntematon, palavereissa kuultua

​

​

Myönsimme siis, että käyttäydyimme järjettömästi ja elämästämme oli tullut hallitsematon. Tämän me opimme Kahdentoista Askeleen ohjelmasta. Tuon tunnistaminen ei tee meistä terveen ja hallitun elämän mallikansalaisia. Monilla meistä ei ollut jäljellä sellaista tervettä mielentilaa, johon olisimme voineet palata sen jälkeen kun myönsimme tosiksi toisen askeleen tekstissä kuvatut määritelmät mielettömyydestä ja järjettömästä käytöksestä.

​

Raittiudesta voi tulla uusi normaali ja riippuvuussairaudesta epänormaali tila. Sen sijaan että odottelisimme että joku voisi palauttaa mielenterveytemme, voimme ryhtyä käyttäytymään järkevämmin. Emme odota, että elämämme olisi täysin huoletonta emmekä kuvittele tekevämme virheettömiä päätöksiä.

​

Askeleihin sisältyy lupauksia. Lupaukset eivät ole saavuttamattomia vaan sellaisten jäsenten aitoja kokemuksia, jotka ovat omaksuneet askelten ehdotuksia. Uusi normaali on meille jokaiselle ainutlaatuinen. Normaalissa tilanteessa lupaukset voivat toteutua mutta kohtaamme myös taantumista ja takaiskuja. Pystymme selviytymään niistä vanhoista tilanteista, jotka ennen veivät harhaan, mutta uusien huonojen valintojen seurauksissa saatamme haparoida. Toipumista ei kannata vaarantaa heti kun rahatilanteemme on ensi kertaa uhattuna.

​

Monien riippuvuuksien ytimessä on häpeä. Kun tunnemme olomme haavoittuvaksi, riittämättömäksi ja arvottomaksi, turvapaikan hakeminen päihteistä alkaa näyttää normaalilta. Teeskentelimme että voimme siirtää ongelmamme myöhemmäksi - tämä ei ollut ratkaisu. Palaverissa tai terapiassa kykenemme erottamaan syyllisyyden, eli väärät tekomme, häpeästä, eli siitä että olimme huono ihminen. Muiden osoittama kiintymys ei saavuta meitä ellemme tunne olevamme sen arvoisia. Häpeä vähenee, kun osoitamme huomaavaisuutta läheisillemme. Alkaessamme vähitellen tuntea olomme paremmaksi, voimme harkita, että ehkä sittenkin olemme rakkauden ja kiintymyksen arvoisia. Ottaessamme vastaan apua, alamme oppia pitämään huolta itsestämme ja ryhdymme ajattelemaan enemmän lähimmäisiämme. Eristäytyminen on järjetöntä. Häädämme muut pois ympäriltämme ja meistä tulee vainoharhaisia. Toipuminen vaatii yhteyttä toisiin ihmisiin.

​

• Pystynkö määrittelemään itselleni omin sanoin termit: toipuminen, hallittavuus ja mielenterveys?

• Mikä on oma uusi normaali tilani?