"En välitä siitä että valehtelit minulle. Minua huolettaa se, että tämän jälkeen en pysty luottamaan sinuun"

- Friedrich Nietzsche (1844–1900) 

​

​

Voi kuinka me haluammekaan luottaa johonkin - rakastettuun joka pysyy meihin hullaantuneena, ystävään joka kuuntelee aina, pankkitiliin joka ei koskaan mene miinukselle ja ohjelmaan joka näyttää meille valaistumisen ja tien. Haluamme sitä niin epätoivoisesti, että asetamme kohteemme jalustalle, polvistumme väärien jumalien alttarille ja tavoittelemme sellaista tulevaisuutta kuten ne ajat jolloin olimme huolettomia emmekä tarvinneet mitään tai ketään. Toiveajattelu ja syyllisten etsiminen käynnistyy silloin kun laitamme jonkun ihmisen, jonkin asian tai jonkin paikan jalustalle. Miten nimitämme tämän päiväisiä odotuksemme? Kutsumme niitä tutuiksi kaunantunteiksi tai pettymyksiksi - mutta älä huolestu, se ei ole ainoastaan meidän keinomme.

​

Kehittyessämme etsimme järjen ääntä sisältämme. Useimmat addiktiot ovat syntyneet jostakin sellaisesta, jonka luulemme puuttuvan sisimmästämme. Etsimme jatkuvasti sitä jotakin oikeaa keinoa joka korvaisi tuon puutteen. Vaikka se ei koskaan riittänyt, silti me jotenkin vain uskoimme että kaikki on kunnossa. Pako todellisuudesta suojelee meitä ja ikäviä seurauksia ei tarvitse koskaan kohdata. Mutta jos addiktiomme ei korvaa tuota puutetta, kuinka voisimme käytön lopettamalla täyttää sen tuntemamme tyhjiön? 

​

Jotkut meistä testasivat AA:n ohjelmaa ja toveriseuraa laittamalla 12 askeleen onnelliset tavoitteet koetuksille. Riippuvuus toveriseurasta onkin vähemmän vahingollista kuin aineiden väärinkäyttö. Olemme valmiit sanomaan toveriseuralle ensimmäisen retkahduksen tapahduttua: "Valehtelitte minulle, kuinka voin enää ikinä luottaa teihin". 

​

Emme voi parantaa riippuvuutta vaihtamalla sitä parempaan keinotekoiseen ulkoiseen ratkaisuun. Etsimiemme vastausten on tultava sisältäpäin. Hienoa toveriseurassa ja ohjelmassa on se, että ne tarjoavat kokemuksia, samaistumista ja näkökulman vaihtamista joita tarvitsemme kun yritämme saada asiamme kuntoon. Muiden kokemukset auttavat meitä löytämään omat vastauksemme ja oman suuntamme toipumisessa.

​

• Olenko löytänyt sen sisäisen ääneni johon voin luottaa? Sen ei pitäisi olla minulle uusi.

• Eikö riippuvuuteni aikana sisäinen ääneni aina kysynyt minulta: "ketä luulet huijaavasi.”